Kiitoteiden liukkaudentorjunta

 
Lentoasemien talvikunnossapito on lentoturvallisuuden ja liikenteen täsmällisyyden vuoksi avainasemassa maassamme. Suomen pohjoiset sääolosuhteet vaativat kunnossapitoyksiköiltä monipuolista ammattitaitoa ja tehokkaita koneita. Talvikunnossapito Ilmailulaitoksen lentoasemilla onkin kansainvälisesti katsoen korkealla ja kilpailukykyisellä tasolla.

Liukkaudentorjunnan menetelmät

Kiitoteiden liukkaudentorjunnassa käytetään ensisijaisesti mekaanisia menetelmiä, harjausta ja aurausta. Kemiallisia sulatusaineita tarvitaan kiitotien pintaan muodostuneen kuuran ja jään poistossa sekä ennakoivaan liukkaudentorjuntaan.

Nykyisin käytettävät aineet ovat natriumasetaatti, kaliumasetaatti, natriumformiaatti, kaliumformiaatti sekä vähäisessä määrin urea. Kuuran ja ohuen jään poistoon käytetään nestemäisiä, noin 50 % vettä sisältäviä aineita, kaliumasetaattia ja kaliumformiaattia. Paksumman jään poistoon tarvitaan rakeisia aineita eli natriumasetaattia, natriumformiaattia tai ureaa. Rakeiset aineet sulattavat jään tarvittaessa kiitotien pintaan asti,
minkä jälkeen pinta puhdistetaan auraamalla tai harjaamalla. Lentoasemilla käytetään nykyään pääasiassa nestemäisiä liukkaudentorjunta- aineita (80 % koko käyttömäärästä), sillä kiitotielle pääsee vain harvoin syntymään paksu jääpeite.

Urean käytöstä luovuttu

Lentoasemilla käytettävät liukkaudentorjunta-aineet (asetaatit, formiaatit ja urea) ovat veteen liukenevia orgaanisia, biologisesti hajoavia yhdisteitä. Niitä hajottavat, maaperässä olevat mikrobit kuluttavat samalla happea. Eniten happea kuluu urean hajoamisessa. Urea on lisäksi typpipitoinen yhdiste, joka aiheuttaa pintavesien rehevöitymistä ja lisää typpiyhdisteiden määrää pohjavedessä. Urean käytöstä on luovuttu lähes
täysin sen aiheuttamien ympäristöhaittojen vuoksi. Urean käyttö on kielletty Ilmailulaitoksen sisäisellä ohjeella vuodesta 2000 lähtien niillä lentoasemilla, joilla se aiheuttaa haittaa pohjavedelle.

Typettömät vaihtoehdot

Asetaatit ja formiaatit ovat typettömiä, myös elintarvike- ja kosmetiikkateollisuudessa hyödynnettyjä aineita. Maaperässä olevat bakteerit hajottavat ne vedeksi (H20) ja hiilidioksidiksi (CO2). Asetaattien ja formiaattien käytön haittavaikutus on lähinnä biologisen hajoamisen aiheuttama hapenkulutus, joka on kuitenkin huomattavasti pienempi kuin urealla.

Vesien laatua seurataan

Ilmailulaitos seuraa pohjaveden ja pintavesien laatua lähes jokaisella lentoasemalla. Seurantaa tehdään sekä omaehtoisesti että lupaehtoihin tai ympäristöviranomaisten kanssa tehtyihin sopimuksiin perustuen. Lentoasemien ympäristössä sijaitsevista kaivoista, pohjavesiputkista, valumavesien laskuojista sekä vesistöistä otetuista näytteistä määritellään mm. typpiyhdisteet (ammonium, nitraatti ja nitriitti), veden happamuus, kemiallinen hapenkulutus, sähkönjohtavuus ja happipitoisuus. Typpiyhdisteiden määrää pohjavedessä seurataan erityisesti aiemman urean käytön vuoksi.





Talvikunnossapidosta kerrotaan enemmän Ympäristöraportissa 2004, katso julkaisut ja raportit.